Kalevalan alue ja Kuhmon Talvisotamuseo

Tönölänharjun päällä, Kalevalan alueen portilta alkaa Väinämöinen. Alueella on monenlaista toimintaa, kuten Kalevalan kuntoutuskoti, tapahtumatila Kelo ja Kalevalan liikuntakeskus. Harjulla, Tönölänlammen ja Lammasjärven välissä sijaitsevat Metsähallituksen toimipiste sekä Luontokeskus Petola. Myös Hotelli Kalevala kohoaa harjulla Lammasjärven rannalla. Väinämöinen päättyy Pohjolan mäelle, jonka kainalossa Kuhmon Talvisotamuseo sijaitsee. Talvisotamuseo on oiva paikka aloittaa Kuhmon talvisodan historiaan tutustuminen ja jatkaa sieltä todellisille taistelupaikoille talvisotakierrokselle.

>> Kuhmon Talvisotamuseo

Kuhmoniemen entinen koulu

Hukkajärventien eteläpuolella näkyy vaalea rakennus, jota sodan aikana kutsuttiin ”Kipinän kouluksi”. Sodan aikana koulu toimi haavoittuneiden pääsidontapaikkana tunnuksella PSP2. Rakennus ei ole talvisotakierroksen käyntikohde, sillä se on asumiskäytössä.

Tyrävaara

Tien pohjoispuolella, piha-aukealla näkyy Tyrävaaran tilan päärakennus. Pihatien risteyksessä on tämän suunnan taistelujen muistokivi sekä Talvisota Kuhmossa -infotaulu. Tyrävaara oli kirkonkylää lähin paikka, jonne puna-armeijan Jalkaväkirykmentti 118 neljännen vahvennetun komppanian hyökkäys Hukkajärventien suunnalla pysäytettiin 16.12. Talon lähialueilla käytiin puolustavan osasto Kekkosen ja hyökkääjien kesken useita yhteenottoja, kunnes jouluaattoaamun ratkaisevassa taistelussa n. 1,5 km idempänä olevan Rannan talon maastossa vihollisen puolustus murrettiin ja se pakotettiin perääntymään kohden itää.

Vääräjoki

Tien alittavalla, kapealla Vääräjoella ei ole jäljellä mainittavia merkkejä sodasta. Mutta tänne nopeasti edennyt vihollisen hyökkäyskärki onnistuttiin pysäyttämään 5. joulukuuta, tosin vain joksikin päiviksi. Ylivoiman turvin vihollinen uusi 12.12. hyökkäyksensä, jolloin puolustavien suomalaisten oli vetäydyttävä lännemmäksi Tyrävaaraan.

Polvela

Vähäiset suomalaiset joukot yrittivät pysäyttää etenevää vihollista mm. Polvelan alueella, mutta ilman menestystä. Kun suomalaiset joulunajan vastahyökkäyksellä saivat tiealueen hallintaansa, saattoi suomalaisten 9. divisioonan huolto toimia varsin rauhassa Polvelan alueella sodan loppuun saakka. Alueella ei ole erityistä nähtävää.

Kesseli ja Vetko

Vetkontien lähialueilla käytiin useita partiotaisteluja vihollisen hiihto-osastoja vastaan. Kun suomalaiset olivat jouluaattoaamuna käynnistyneellä hyökkäyksellään onnistuneet ajamaan vihollisjoukot Hukkajärventien suunnalla Kiekinkosken alueelle, saattoivat suomalaisten huolto ja joukkojen kuljetukset toimia Korkean kautta itään sekä Vetkontietä etelään Saunajärventien suunnalle. Mittavin häiriö toiminnalle tuli eversti Dolinin hiihtoprikaatin päävoimia vastaan käytyjen taistelujen aikana. Hukkajärven kylän suunnalta, korpien kautta hyökänneen n. 1800 miehen vahvuisen hiihtoprikaatin oli tarkoitus vapauttaa Saunajärventien varrelle motteihin saarroksiin jääneet joukot. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä prikaatin yli 1500 soturia kaatui 12.—16. joulukuuta Vetkon ja Kesselin talojen seuduilla käydyissä ratkaisevissa korpitaisteluissa. Loput hajaantuivat korpeen suomalaispartioiden edelleen ahdistelemina. Ne jotka selvisivät, pakenivat kohden rajaa, etsien yhteyttä omiin joukkoihin.

Reuhkavaara

Saunajärventien ja Vetkontien risteyksestä itään Reuhkavaaralle muodostunutta mottia tulitettiin raskain asein 20.2. lähtien. Hyvin varustetun motin valtaus saatettiin päätökseen 25.2.1940. Ei erityistä nähtävää.

Loso

Loson taloaukealle edullisiin asemiin muodostunutta mottia yritettiin vallata 27.2. lähtien. Viimeinen yritys tehtiin 3.3. Ilmavoimiensa vahvasti tukeman motin ydin säilyi kuitenkin valtaamatta sodan loppuun saakka. Ei erityistä nähtävää.

Löytövaara

Löytövaaran alueella käytiin sodan viimeiset ja katkerimmat rintamataistelut. Suomalaiset onnistuivat kuitenkin torjumaan ylivoimaisen vihollisen rajut hyökkäykset rauhan tuloon saakka. Alueen länsilaidalla, Paloahossa oli vihollisella tukikohta, jonka suomalaiset onnistuivat valtaamaan lopullisesti 11.—12. helmikuuta. Tukikohdan rakenteista osa on rakennettu uudelleen alkuperäisille paikoilleen tien pohjoispuolelle, P-alueen oheen, jossa on myös hautapaikka, muistomerkki sekä infotaulu. Myös Löytövaaran talon lähellä, tien pohjoispuolisessa penkassa on pieni muistokivi, jonka pystyttivät mänttäläiset aseveljet.

Kilpelänkangas

Kilpelänkankaalla suomalaiset joutuivat sodan kiivaimman raskaiden aseiden tuleen, joka tuhosi mm. alueen puuston täysin helmikuussa 1940. Puolin ja toisin raskain tappioin puolustajat joutuivat vetäytymään lännemmäksi Löytövaaraan 3.3.1940 Kuusijokilinjan murruttua. Muistomerkin vierellä on Talvisota Kuhmossa -infotaulu, joka kertoo sodan viimehetken taisteluista Kilpelänkankaalla ja Löytövaarassa. Muistomerkiltä alkaa myös retkeilypolku, jonka varrella on mm. purouitonaikaisia rakennelmia.

Laamasenvaara

Saunajärventien pohjoispuolen rinteessä, Laamasenpolun länsipäässä viitta osoittaa polulle, joka vie Ala-Laamasen talon entiseen pihapiiriin, missä ensikosketus viholliseen syntyi aamulla 30.11.1939. Kahakka vaati reservin sotamiehen ja talon 13-vuotiaan Eino-pojan ja hengen. He olivat Kuhmon taistelujen ensimmäinen sankarivainaja ja Eino ainoa siviiliuhri. Polun mitta on n. 3 km, jonka puolivälissä Ala-Laamasen pihapiiri sijaitsee. Paikalla on muistokivi ja infotaulu. Polun toinen pää on tällä samalla tiellä n. 2,2 km idempänä.

Kannas—Niska

Saunajärven Kannaksen ja Niskan talojen alueille muodostui suuri motti, kun suomalaiset saivat tieosan Kannaksen talon länsipuolella haltuunsa 6.2. Alueella taisteltiin useaan otteeseen, mutta se jäi sodan loppuun asti hyökkääjän hallintaan. Tien ohessa, Niskankosken P-alueen laidassa on neuvostoarmeijan talvisodassa Kuhmossa kaatuneiden muistomerkki. Tästä on hyvä aloittaa tutustuminen lähialueeseen. Ylempänä, entisen koulun läheisyydessä, uudelleen rakennettujen kenttälinnoitteiden kohdalla on alueen infotaulu. Lisäksi tien pohjoispuolelta, alempaa kosken rannalta löytyy entistetty vesimylly.

Luvelahti

Saunajärven rantamaisemissa ”Luelahtena” sodan aikana tunnetulle alueelle saarrettiin vihol-lisdivisioonan esikunta ja huolto-osat. Puolin ja toisin raskaita tappioita vaatineet taistelut jakoivat motin ensin kolmeen osaan. Itäisen osan ja keskimmäisen ”Esikuntakukkulan” valtaamisen jälkeen, sodan viimevaiheessa yksiosaiseksi kutistuneen motin valtaustaistelut päätti rauhan tulo 13.3.1940 klo 11:00. Kaarteen keskellä poikkeaa kaakon suuntaan Kähköläntie. Risteysalueen vieressä, eteläpuolella on talvisodan infotaulu, jossa kerrotaan em. taisteluista. Taaempana on mottitaisteluissa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki.

Klemetti

Klemetin talojen alueelle muodostunut motti jakautui 4.—5. helmikuuta kahteen osaan, kun suomalaiset onnistuivat ottamaan osan tiestä haltuunsa vajaa kilometri Klemetin taloista itään. Molemmat osat säilyivät kuitenkin vihollisen hallinnassa sodan loppuun asti suomalaisten tekemistä useista valtausyrityksistä huolimatta.

Tukikohta 101

Tien eteläpuolella, vastapäätä metsätien liittymää sijaitsee Kuhmon rintamalla kaatuneiden taivalkoskelaisten muistomerkki. Se on Klemetin mottitaisteluissa omaksi motikseen eriytyneen ”Tukikohta 101” -alueen länsipuolella, n. 1,5 km Klemetin taloista itään.

Sivakka—Rasti

Nopeasti edenneen vihollisen Jalkaväkirykmentti 337:n kärki otti Nurmeksen ja Lieksanteiden risteysalueet laajalti haltuunsa joulukuun 6.1939. Vasta tammikuun 29.1940 aloitetulla vastahyökkäyksellä suomalaiset saartoivat vihollisjoukkoja tulotiensä varrelle useisiin nk. motteihin. Sivakan alueelta yli Nurmestien risteyksen kohti Kuhmon keskustaa ulottui Kuhmon rintamalla alueellisesti ja materiaalisesti suurin motti, jonne suomalaiset onnistuivat saartamaan sekä maastoteitse edenneen hyökkääjän JR 337 sekä tiensuunnassa hyökänneen JR 118 kärjessä edenneitä joukkoja. Tämä Rastin suurmotti säilytti puolustuskykynsä rauhantuloon asti. Alueella ei ole erityistä nähtävää.

Hotakanvaara ja Kankivaara

Nurmestien itäpuolen vaarojen strategisesti edullisten maastokohteiden hallinnasta taisteltiin useaan otteeseen. Vihollinen sai Kankivaaralle tykistöä, jolla se ajoittain tehokkaastikin häiritsi suomalaisjoukkojen toimintaa.

Jyrkänkoski

Saunajärventien suunnalla vihollisen hyökkäystä viivyttäneet omat joukot vetäytyivät Jyrkänkosken alueelle rakennettuihin asemiin 11.12. alkaen. Tänne pysäytettiin vihollisen päähyökkäys Kuhmon suunnalla kohti tavoitteena olutta Oulua. Osin uudelleen rakennetun suomalaisten tukikohdan alueella on talvisodasta ja lähialueen taisteluista kertova infotaulu. Reserviläisjärjestön toimesta alueella on kesäisin esillä viime sotien aikaista raskasta aseistusta sekä muuta aineistoa talvisodan ajalta.

Kiekinkoski

Kiekinkosken alueella taisteltiin useaan otteeseen. Sodan alussa hyökkäsi 54. neuvostodivisioonan Jalkaväkirykmentti 118 vahvennettu 4. Komppania rajan yli Hukkajärvelle, josta omat, vähäiset joukot vetäytyivät Kiekinkoskelle 2.12.1939. Nopeasti kohti Kuhmon keskustaa aina Tyrävaaraan asti edennyt vihollinen onnistuttiin lyömään jouluaaton vastahyökkäyksellä takaisin tulotielleen ja Kiekinniemessä, ratkaisevassa taistelussa 28.12.1939 vihollinen lyötiin. Tämän jälkeen suurempia taisteluja tällä suunnalla ei enää käyty, vaikka mm. apujoukoiksi hälytettyjä puna-armeijan hiihto-osastoja liikehtikin alueella. Kiekinniemellä, tien läheisyydessä olevat kaivannot ovat osa välirauhan aikana rakennettua Salpalinjaa, joka joiltain osin on rakennettu vähäisten, talvisodanaikaisten rakenteiden paikalle.

Hukkajärvi

Repolan suunnalta hyökännyt vihollisen 4./JR 118 etujoukko ennätti rajan yli vasta 1. joulukuuta, jolloin se joutui taistelukosketukseen vähäisen suomalaisen rajamiesjoukon kanssa Hukkajärven itäpäässä. Tuolloin suomalaisten oli pikimmiten peräännyttävä, mutta kahakoita käytiin Hukkajärven suunnalla myöhemminkin mm. lännempänä Hukkajokilinjalla. Myös vihollisen hiihtojoukkojen päävoimat hyökkäsivät helmikuun alussa Hukkajärven suunnalta kohti Saunajärventietä.